Laurentiuksen Historia

Kah­vi­tu­pa Lau­ren­tius sijait­see Han­nusas-nimi­ses­sä talos­sa Hel­sin­gin pitä­jän kir­kon­ky­läs­sä. Nykyi­sel­le ns. ”kärä­jä­tu­van” ton­til­le Han­nusas pys­ty­tet­tiin vuo­si­na 1810 1811. Han­nusas sijai­si aikai­sem­min kylän kes­kel­lä, hie­man ete­läm­pä­nä nykyi­ses­tä sijain­ti-pai­kas­taan. Talon siir­si ja pys­tyt­ti nykyi­sel­le pai­kal­le sil­loi­nen isän­tä G. E. Söder­berg.

Hel­sin­gin pitä­jän koti­seu­tu­yh-dis­tyk­sen suku­tut­ki­jan mukaan kylän his­to­ria ulot­tuu toden-näköi­ses­ti aina 1500-luvul­le, jol­loin taloa hal­lit­si Simon Hans­son ja hänen jäl­keen­sä Hans Simon­son, jois­ta talo­kin lie­nee saa­nut nimen­sä.

Yksi viimeisistä vanhoista taloista

Han­nusas on toi­nen niis­tä kah­des­ta kak­si­ker­rok­si­ses­ta talos­ta, jot­ka kyläs­sä ovat sijain­neet. Nämä kylän kak­si­ker­rok­si­set talot, Han­nusas ja Kna­pas ovat muo­dos­ta­neet ikään kuin por­tin, jon­ka kaut­ta Turun ja Vii­pu­rin (eli Kunin­kaan tie) sekä Hel­sin­gin ja Hämeen­lin­nan tiet ovat kul­ke­neet. Talo­jen ase­ma kyläs­sä on ollut hyvin kes­kei­nen. Kna­pak­sen talo puret­tiin 1920-luvul­la. Poh­ja­rat­kai­sul­taan Han­nusas käsit­tää tuvan, pors­tuan ja pors­tua­kam­ma­rin kah­des­sa ker­rok­ses­sa. Kan­san- tie­teel­li­ses­ti Han­nusas on mie­len­kiin­toi­nen, kos­ka tupa ja sali on raken­net­tu eri ker­rok­siin. Sekä ylä- että ala­ker­ta ovat tois­ten­sa pei­li­ku­via. Kak­si­ker­rok­si­set talon­poi­kas­ta­lot ovat har­vi­nai­sia Uudel­la­maal­la. Poh­jan­maal­la kak­si­ker­rok­si­set talon­poi­kas­ta­lot ovat ylei­siä. Han­nusas lie­nee saa­nut vai­kut-teen­sa kau­pun­ki­ra­ken­nuk­sis­ta.